nature header left
nature header right

Luonto

Tornionlaakson luonto

Tornionlaaksossa luonto ei ole koskaan kaukana. Kaunis seutu on sekä vehmas että arktinen: vaarojen reunustama jokivarsi koskineen ja tulvaniittyineen yhdistyy täällä metsiin ja upeaan saaristoon. Tarunhohtoinen keskiyön aurinko ja leimuavat revontulet ovat aina houkutelleet kävijöitä läheltä ja kaukaa: nykypäivänäkin puhdas luonto ja sen hiljaisuus ovat jotakin, mitä yhä useammat kaipaavat ja hakevat.

Perinteiset jokamiehenoikeudet antavat erinomaiset puitteet liikkua ja virkistäytyä luonnossa. Luonnonsuojelualueilla, kuten kansallispuistoissa, jokamiehenoikeudet eivät ole sellaisenaan voimassa. Lue lisää jokamiehenoikeuksista suojelualueilla. Muistetaan nauttia luonnosta ja kunnioittaa sitä, eletään luonnon ehdoilla. Retkietiketit on hyvä kerrata ennen retkirepun pakkaamista.

Tornionjoki

Mahtava Tornionjoki eli Väylä, kuten paikalliset sitä mieluusti kutsuvat, on Euroopan suurin vapaana virtaava joki. Se saa alkunsa Ruotsin puolella sijaitsevasta Torniojärvestä, josta se laskee 470 kilometrin matkan Perämereen. Joki on perinteisesti tärkeä kulkuväylä Lapin perukoille. Se muodosti alueen ensisijaisen kulkuväylän aina 1830-luvulle asti, jolloin Ruotsin puolelle rakennettiin maantie.

Tornionjoki on merkittävä siika- ja lohijoki, mikä on historiallisesti tehnyt Tornionlaaksosta houkuttelevan alueen. Tornionjoessa on useita komeita koskia, joista huomattavimmat ovat Kukkolankoski ja Matkakoski.

Tornionjoki on ollut rajajoki vuodesta 1809. Valtionraja kulkee joen syvintä uomaa myöten, joten se voi välillä kulkea lähempänä Suomen rantaa ja välillä lähempänä Ruotsin puolta. Joessa on muutamia niin sanottuja suvereniteettisaaria, jotka ovat eri puolella valtakunnanrajaa kuin niiden maanomistajat.

Jäidenlähtö ja tulvat

Mahtavan Tornionjoen jäidenlähtö on jokakeväinen luonnonnäytelmä, joka on lähellä jokivartisten ihmisten sydäntä ja houkuttelee myös matkailijoita. Jäätilanteen seuraaminen ja tulvaan valmistautuminen ovat osa ikivanhaa paikalliskulttuuria. Vuodesta 1979 järjestetty jäänlähtöveikkaus on puolestaan osa uudempaa perinnettä.

Tulvat ovat harmillisia, mutta väistämättömiä. Suurimmat tulvat koettelevat Tornionjoen rantamia keväisin. Lumen sulaminen alkaa Lapissa keskimäärin huhtikuun puolessa välissä jolloin virtaamat alkavat kasvaa ja liikkeelle lähtevät jäät voivat aiheuttaa jääpatoja kasautuessaan. Tulvan suuruus ja tulva-ajan pituus riippuvat talven lumitilanteesta ja sulamiskauden sääoloista.

Aikaisin maininta tulvasta on vuodelta 1615, jolloin jäät lähtivät Tornionjoesta sellaisella voimalla, että ne veivät mukanaan Särkilahden kappelin Övertorneåssa. Kappelin mukana olivat jokeen joutuneet myös kirkon arvokkaat puuveistokset, mutta kaikeksi onneksi ne säilyivät ehjinä ja huuhtoutuivat rannalle. Ne siirrettiin uuteen kirkkoon, joka valmistui 1617 turvallisempaan paikkaan.

Toinen legendaariseksi muodostunut historiallinen tulva tapahtui vuonna 1677. Se aiheutti laajaa vahinkoa jokivarressa ja nimettiin kuulun runonlaulaja Antti Keksin mukaan Keksin tulvaksi, sillä hän sepitti tapahtumasta pitkän ja yksityiskohtaisen runon.

Keksin laulu jäänlähdöstä Tornionväylässä vuonna 1677

Kukkolankoski

Kukkolankoski-Kukkolaforsen on Suomen suurin valjastamaton koski ja suosittu luonto- ja kulttuurimatkailukohde. Koski on pituudeltaan 3 500 metriä ja sen putouskorkeus on jopa 13,8 metriä.
Kukkolankosken kylä, joka vuoden 1809 rajanvedossa jakaantui Kukkolankoskeksi Suomessa ja Kukkolaforseniksi Ruotsissa, on Tornionlaakson ainoa perinteinen kalastajakylä. Siellä kehittyi oma erityinen siianpyyntitekniikka, lippoaminen, jonka arvellaan alkaneen jo 1200-luvulla. Kalastusoikeudet oli jaettu ja jaetaan edelleen maanomistuksen perusteella taloittain. Kyläyhteisö lippoaa kesäisin siikaa tilojen yhteistyönä ja jakaa vuorokauden saaliin iltaseitsemältä. Varrassiika on kuuluisa paikallinen herkku joka paistetaan hitaasti avotulen loisteessa. Pyyntitavat vaihtuvat eri vuodenaikoina kalalajista toiseen: syksyisin merrat täyttyvät nahkiaisista, talvisin mateista.

Lue lisää täältä.

Saaristo

Luonto on antanut Tornionlaaksolle monia valtteja. Eräs niistä on eittämättä kaunis saaristo. Suomen puolella, Tornion edustalla, sijaitsee Perämeren kansallispuisto. Puiston 15 700 hehtaarin alasta vain 250 hehtaaria on maata. Kansallispuiston tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat vanhat Selkä-Sarven ja Pensaskarin kalastustukikohdat sekä Iso-Huiturin saaressa sijaitseva Piispankivi, jota pidetään Turun ja Uppsalan hiippakuntien rajapyykkinä ja muistona hiippakuntien rajankäynnistä 1500-luvun lopulla.

Ruotsin puolella sijaitsee Haaparannan saariston kansallispuisto, joka on pinta-alaltaan noin 6000 ha, ja joista maa-aluetta on noin 770 hehtaaria. Kansallispuiston suurin saari on Sandskär, mutta puistoon kuuluu myös toinen saariston itäosassa sijaitseva saari Seskar-Furö sekä muutamia pienempiä saaria ja luotoja.